Varjominä. Tutkimisen arvoinen toveri.

Mitä ne varjot oikein ovat?


Olen tutustunut Carl Jungin teksteihin sekä lukenut aiheesta pari kirjaa. Varjotyö oli minulle täysin uusi tapa lähestyä omaa henkeäni ja henkistä kasvamistani. Minua varjotyö alkoi kutsua shamaanikasteen yhteydessä, kun olin jo kulkenut valomaailmassa ankelten ja yksisarvisten kanssa. Varjotyö toi mukanaan paljon muita kohtaamisia, ja minun piti alkaa kohtaamaan itseäni rehellisesti ja avoimesti.

Lyhyesti meillä jokaisella on varjominä. Sen kieltäminen ei muuta tai poista sen olemassaoloa. Se on olemassa, odottaa hiljaa. Ilman varjoa emme löydä sisäistä valoamme ja ilman sisäistä valoamme olemme hukassa.

Varjominä on kaikkea sitä, mitä emme halua olla. Kaikki negatiiviset piirteet, jotka löydämme toisesta ihmisestä; kumppanistamme, jälkikasvustamme, sisarista, vanhemmista, ystävistä... ovatkin viestejä siitä, että kyseiset piirteet uinuvat omassa pimeässä puolessamme.

Omaan varjominään tutustuminen alkaa siitä, että tunnistaa jokaisen negatiivisen tunteen alkuperän. Miksi minä vihaan juuri tuota tuossa ihmisessä? Miksi minä tunnen aina tässä tilanteessa suunnatonta raivoa? Miksi peräännyn tilanteessa, jossa minun pitäisi avata suuni ja puhua?

Varjominää ruokkii kaikki se, mitä jätät tekemättä esimerkiksi pelon nimissä. Kukapa meistä ei pelkäisi astua yleisön eteen ja puhua kymmenien, jopa satojen ihmisten edessä? Tai kukapa meistä haluaisi sanoa vastaan toiselle, joka on juuri loukannut sinua? Niin. Jäät vain seisomaan suu auki, ja käännät toisenkin posken. Jos olemme kokeneet lapsena hylätyksi tulemisen, suutumme aina, kun meidät torjutaan. Varjominä pitää siitä, kun teet juuri niin kuin se haluaa. Varjominää ruokkii myös päätökset, jotka teet pelosta tai vihasta, mistä tahansa negatiivisesta tunteesta. Kun et pidä itsestäsi, sinulle puhuu varjominäsi. 

Seuraavan kerran kun suutut, kysy itseltäsi miksi?  Viha on toki sallittua, sieltä vedämme rajat, ettei meitä poljeta. Kuitenkin syvää itsetutkiskelua tehdessä on hyvä olla rehellinen itselleen. 

Varjominän tutkistelua voi aloittaa myös kirjoista, esimerkiksi Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa tai Varjominä. Itse olen lukenut nuo molemmat ja voin kertoa, että sain aivan uudenlaiset voimavarat, kun aloin tuntea omaa varjominääni.

Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmisyyteen, eikä edes henkisesti kehittynyt ihminen säästy niiltä. Carl Jung on sanonut: "Ihminen ei valaistu kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen. Viimemainittu prosessi on kuitenkin epämiellyttävä eikä se siksi ole monien suosiossa."

Niin. Jopa Buddhalla on varjominä. Hänkään ei päässyt valaistuneeksi kieltämällä oman varjonsa, vaan käsittelemällä sitä. Hän opetteli tuntemaan oman varjonsa ja pääsi valaistumiseen asti. Tästä kerrotaan Jungia siteeranneissa kirjoissa, joissa aikaisemmin mainitsin. Jung on myös sanonut: "Tuntemalla oman pimeytesi on paras tapa käsitellä muiden pimeyttä."

Varjominä ja sen erilaiset muodot ovat laaja aihepiiri. Varjoja voi jäädä meille myös edellisistä elämistä, joita olen itse erikoistunut käsittelemään. Aloitin omista edellisten elämien "haamuistani" ja olen sitä kautta oppinut tunnistamaan muiden varjoja ja auttamaan ihmisiä käsittelemään omia varjojaan. Esimerkiksi vesipelko voi olla edellisessä elämässä koettu hukkumiskuolema, tai lapsen menettämisen pelko voi olla edellisessä elämässä tapahtunut lapsen menetys. Edellisissä elämissä meillä on ollut erilaisia rooleja; uhrius, peto, syyllisyys ja niin edelleen sekä tietynlaisia häpeää aiheuttavia rooleja kuten huora/prostitoitu, raiskaaja, murhaaja ja lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle. Tällaiset elämät uhreina, petoina, jäävät muistiin tunnekehoomme, joka on yksi henkikehoista. Näiden käsittely auttaa usein ymmärtämään omaa elämää, kaikki saa yht'äkkiä aivan uudenlaisen merkityksen ja alamme ymmärtää asioiden syvemmän merkityksen.

Minun elämäntehtäväni täällä on auttaa muita valaistumaan, ja itse olen mahdollisesti siellä häntäpäässä valaistumassa. Olisi ollut helpompikin tie, valaistua itse ensin mutta minä olen näemmä halunnut tehdä kaikki kantapään kautta.

Käsittelen omia varjojani edelleen. Jokainen niistä on kuin puun kuihtunut lehti, joka putoaa, kun aika on kypsä. Olen oppinut kanavoimaan vihaani turvallisesti ulos, vaikka olen aina ollut herkästi syttyvä ja räjähtävä persoona, joka kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa. Nyt olen löytänyt oman tavan, miten saan raivon ulos itsestäni - kohdistamatta sitä muihin ihmisiin.

Kaikista tärkeintä on se, että annat anteeksi Itsellesi. Niin kauan kun olet armoton Itsellesi, ruokit omaa varjominääsi.

Kiinnostava aihe, eikö?

Minua saa lähestyä jos sielu tuntee kutsun alkaa tutkia varjojaan. Olen täällä sitä varten.

Luentoni varjotyöstä Hengen ja Tiedon messuilta 14.10.2018 löytyy Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=_VJdVW1VMqg&app=desktop